Table of Contents Table of Contents
Previous Page  4 / 48 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 4 / 48 Next Page
Page Background

TiisTai 24. lokakUUTa 2017

4

kuva: sYkE, suomen Ympäristökeskus

KUVA RAAHESTA

kertoo paljon.

Kuvassa on vain pieni osa öljyturman

kohteeksi joutuneesta vahinkoaluees-

ta. Yhteensä vahinkoa siivottiin pelkäs-

tään rannikoilta pois sadan hengen

voimin kahdeksan 12-tunnin päivää,

eikä kyseessä ollut maailman mitta-

kaavassa kovinkaan suuri vahinko.

Ilmoitin heti

takaisin, että niin

heikkolaatuista

harjaa me tuskin

pystymme teke-

mään, mutta lupa-

sin palata asiaan.

o

ngelma, eli manuaaliharjo-

jen puute, pompsahti yri-

tyksen tietoisuuteen öljyn-

torjunta-alan konferenssis-

sa pari vuotta sitten. Kemissä järjes-

tettyyn tilaisuuteen yrittäjäperhees-

tä osallistuivat sekä isä

Kimmo

että

hänen poikansa

Aku-Paulus Saja-

korpi

. Ensin mainittu toimii yrityk-

sen hallituksen puheenjohtajana, ja

Aku-Paulus puolestaan siirtyi isän-

sä entiselle paikalle toimitusjohtajak-

si pari vuotta sitten.

Varoittava esimerkki

Perämerellä

– Käsityönä tapahtuvasta putsaami-

sesta ajauduimme keskusteluun

asiasta niin ikään esittelijänä Kemis-

sä olleen vantaalaisen

Knorring Oy

:n

edustajan,

MarkoHintsalan

kanssa.

Heidän erikoisuutensa ovat imeytys-

liinat ja veteen laitettavat öljyntor-

juntapuomit.

Öljynputsausasiat olivat muuten-

kin vahvasti tapetilla, sillä öljynpuh-

distukseen sopivien käsiharjojen

puute oli noussut esiin vähän aikai-

semmin Raahen edustalla tapahtu-

neen öljyonnettomuuden yhteydes-

sä. Tarkemmin sanottuna kyseisel-

lä tapauksella tarkoitetaan kesällä

2014 tapahtunutta vahinkoa, jonka

seurauksena öljyä pääsi leviämään

Perämerelle Raahen edustalla. Ja

vaikka merelle asetettiin puomeja

torjumaan sitä, osa öljystä pääsi ran-

taan saakka. Käytännössä paikalle

hälytettiin tuolloinkin viranomais-

tahojen lisäksi

WWF

:n vapaaehtoi-

sista koostunut öljyntorjuntaryhmä,

joka oli Raahen tapauksessa noin

satahenkinen.

– Vapaaehtoisilta ei intoa ja tar-

moa puuttunut, mutta työ itsessään

osoittautui vaikeaksi. Etenkin kun

työvälineet olivat vähän siinä ja täs-

sä. Itse asiassa öljyä rapisteltiin irti

rantakivikoista aivan tavallisilla tis-

kiharjoilla.

Niin huonoa me emme

osaa tehdä

Ongelmat tiskiharjan kanssa olivat

varsin ilmeiset. Ensinnäkin ne oli

suunniteltu lähtökohtaisesti aivan eri-

laisiin putsaustarpeisiin, joten öljyn-

keruuta varten ne olivat kaukana op-

timista. Ehkä vielä selkeämpi ongel-

ma oli kuitenkinniiden käyttöikä. Ki-

vikkojenpuhdistuksessa kun yksittäi-

nen harja kesti maksimissaan kaksi

tuntia. Tämä oli yksi aiheista, joka

otettiinheti puheeksi, kunasiasta alet-

tiindiskuteerataKemissä. Kimmo Sa-

jakorven mukaan häneltä tiedustel-

tiin jo lyhyen tovin jälkeen, josko hei-

dän kauttaan onnistuisi esimerkiksi

päivän kestävän harjan tekeminen.

– Ilmoitin heti takaisin, että niin

heikkolaatuista harjaame tuskin pys-

tymme tekemään, mutta lupasin pa-

lata asiaan, hän naurahtaa.

Koneelliset putsarit

auttavat vain vedessä

Koneelliseen öljynkeräykseen Saja-

korpi on valmistanut harjoja jo

80-luvulta saakka, mikä oli myös syy

siihen, että Kemissä ylipäätään oltiin

läsnä. Se on kuitenkin aivan eri maa-

ilma. Koneelliset harjat ovat merellä

erinomainen apu keräämisessä, mut-

ta valitettavan usein ainakin osa öl-

jystä pääsee myös rantaan saakka.

– Tätä pyritään estämään puomi-

tuksella, mutta epäedullisten tuulien

vuoksi hyvin monesti öljyä päätyy

myös rannikolle, mikä tarkoittaa, et-

tä siellä pitää suorittaamahdollisim-

man hyvä puhdistus, Aku-Paulus Sa-

jakorpi kertoo. Se on aina käsityötä

– ja varsin hidasta sellaista.

Raahesta loppuivat

tiskiharjat

Esimerkiksi Raahen onnettomuuden

rantasiivous kesti kahdeksan 12-tun-

tista päivää aamu yhdeksästä iltayh-

deksään. Porukkaanosallistui aika ta-

san sata henkilöä, joten käytännössä

urakkaanpoltettiin reilut 9000 tuntia.

Mitään eksaktia lukua ei voi antaa,

mutta selvää on, että tehokkaammil-

la työkaluilla kyseinen tuntimäärä oli-

si saatu huomattavasti pienemmäksi.

Tiskiharjojen ongelmana on myös jo

edelläkinmainittu lyhytikäisyys. Raa-

hessakinharjojapaloi aika tiivistä tah-

tia, sillä jos lasketaan yhden harjan

kestoksi se varsin optimistinen kaksi

tuntia, päästään jo reiluun 4500 har-

jaan. Selvä on, että Raahen kokoisen

kaupungin harjavarastot oli tällä tah-

dilla nopeasti tyhjennetty.

– Käytännössä silloin kuulemma

tyhjennettiin aika lailla koko Raahen

kauppojen hyllyt, ja kun ne loppui-

vat, mentiin hakemaan täydennystä

tiskiharjavalmistajan paikalliselta va-

rastolta, Kimmo kertoo. Tiskiharjo-

jen kanssa operoiminen oli varmas-

ti paitsi kallista myös turhauttavaa.

Kun työkaluja ei ollut saatavilla, osa

ajasta meni pakostakin peukkujen

pyörittämiseksi.

Syksyllä liikkeelle

Kemin tilaisuus pidettiin keväällä

2015, ja varsinaisesti työn makuun

päästiin käsipuhdistusharjojen osal-

ta kesälomien jälkeen. Vetovastuun

projektista otti innovoinnista ja tuo-

tekehityksestä herkästi innostuva

Kimmo Sajakorpi. Syksyllä mukaan

kehitystyöhön otettiin myös

Sajas

Groupiin

vuoden päivät aiemmin

palkattu diplomi-insinööri

Timo

Hirsivuori.

Hän päätyi kirjaimelli-

sesti oman erityisosaamisensa pariin,

sillä tuotekehitys oli hänen pääai-

neensa Tampereen teknisellä yliopis-

tolla. Käytännössä kehitystyölle ase-

tettiin heti kaksi tavoitetta yli mui-

den. Tuotteesta piti tulla kestävä ja

juuri käsin suoritettavaan öljynpuh-

distukseen optimoitu tuote.

– Liikkeelle lähdettiin siitä, että

harjan avulla pitäisi pystyä suoritta-

maan öljyn keräystä nopeammin ja

tehokkaammin kuin aikaisemmin

käytössä olleilla harjoilla. Aika kun

on valttia öljyhommissa, sillä mitä

kauemmin öljy paikalla säilyy, sitä

pinttyneemmin se tarraa kiinni alus-

taansa, Kimmo kertoo.

– Liiketaloudellisesti meitä kiin-

nosti myös se, että kehittelemässäm-

me mallissa olisi jotain patentoita-

vaa, mikä on kuitenkin aina näin ko-

vasti kilpaillulla alalla erittäin tär-

keää, hän jatkaa.

Paljon liikkumavaraa

Fyysisen harjan osalta kehitystyössä

lähdettiin liikkeelle alkutekijöistä. Se

oli vähän pakkokin, sillä lähtökohta

oli totta tosiaan se tiskiharja. Käytän-

nössä harjan kehitystyön osalta tär-

keää oli harjasmateriaali sekä harja-

sosan muoto. Tässä edettiin perin-

Näinhän se tuotekehitys monesti menee. Eteen tulee

ongelma, johon pitää löytää ratkaisu. Myös harjoja jo

vuodesta 1945 valmistaneen Sajakorpi Oy:n ja samaan

Sajas Group -konserniin kuuluvan Suomen Tekniset

Harjat Oy:n alkukesästä lanseeraamien öljynkäsittelyyn

tarkoitettujen käsiharjojen kanssa lähtökohta oli tämä.

Tuotteena ne on tehty alusta asti globaalit markkinat

mielessä.

ÖLJYNKERÄYKSESSÄ PIENELTÄ

vaikuttavat asiat, kuten harjojen

porrastaminen, ovat olleet erittäin

merkittäviä lopputuloksen kannalta.

Tuotekehityksestä yhdessä Kimmo

Sajakorven kanssa vastannut Timo

Hirsivuori pitää öljyntorjuntaharjoihin

liittyvää kehitysprojektia erityisen

mielenkiintoisena.

– Tuotteelle on selvä tarve, mutta

lisäksi motivaatiota on tuonut se, että

mukana on ollut niin selvästi tästä

innostuneita henkilöitä.

Sottaista puuhaa