Table of Contents Table of Contents
Previous Page  10 / 48 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 10 / 48 Next Page
Page Background

TiisTai 24. lokakUUTa 2017

10

l

uokanopettajana

Sepolle

ehti

ennen eläköitymistä tulla täy-

teen 35 vuotta. Ja vaikka pää-

osan työurastaan mies tekikin kan-

sankynttilänä, on hän aiemminkin

tienannut elantonsa kirjoittamalla.

Ennen opettajan virkaa mies toimi

useamman vuoden Helsingissä

Suo-

menmaa

-lehden eduskuntatoimitta-

jana, ja aivan ensimmäiset lehtijut-

tunsamies naputteli paikallislehteen

eli

Urjalan Sanomiin

.

–Vuonna 1979 siirryin sittenvarsi-

naiseen koulutusammattiini, hän ker-

too. Tyystin hän ei tosin journalistista

työtä jättänyt tuolloinkaan.

Forssan

Lehteen

hänonkirjoittanut

Urjalankul-

milla

-nimistä kolumnia jo 35 vuotta.

– Se tekee kutakuinkin 1750 artik-

kelia, kun niitä joka viikko teen.

Ensin tuli netti

sitten vasta kirjat

Kirjat tulivat mukaan kuvioihin vuo-

situhannen lopulla, ja nyt ilmestynyt

kauppateos on järjestyksessään jo

miehen yhdeksäs kansien väliin saa-

tettu isompi teos. Oman toiminimen,

Urjamedian

, hän pisti pystyyn 2002,

joskin siihen syynä ei ollut pelkkä

kirjallinen tuotanto.

–PääasiassaUrjamedia teki yrityk-

sille ja yhdistyksille kotisivuja, joihin

tutustuin itse työni kautta. Ensin tein

koululle kotisivut, ja siitä tämä innos-

tus sai alkunsa,mies kertoo.Myös tuo-

reimmassa kirjaprojektissa tällä osaa-

misella on ollut aivan keskeinen osa.

Teoksen lisäksi samaan syssyyn on

pystytettymyös kotisivut, joidenkaut-

taonpyydetty ihmisiä jättämäänomia

kirjoituksiaan kyläkauppoihin ja

muuhun maalaiskauppaan liittyen.

– Sen myötä tämän kirjan sisäl-

töä halutaan päivittää myös jatkossa

ja saada mukaan ihmisten omia

muistoja ja kertomuksia.

– Viimeksi tänä aamuna julkaisin

siellä yhden uuden tekstin, hän esit-

telee ylläpitämäänsä sivustoa.

Helppolukuisuudesta

kiitosta

Pirhosen omassakin kirjoitustyössä

juuri tarinoilla on keskeinen merki-

tys. Kokeneen kynämiehen teksti on

hyvin sujuvaa ja helppolukuista. Lu-

kemista helpottaa myös se, että kir-

jassa on tietoisesti annettu tilaa kuvil-

le ja väliotsikoille. Sillä on valtava

merkitys, kun asiaa on niin paljon

kuin Sepon tiiliskivessä. Sivuja opuk-

sessa kun on 320. Mukava toimituk-

sellinen ratkaisu on sekin, että kirjas-

sa on myös erillisiä parin sivun tari-

noita, joissa käydään läpi yleisen ta-

son lisäksi myös yksittäisempiä esi-

merkkejä. Mielenkiintoinen knoppi

on esimerkiksi se, että Suomen tun-

netuimman tavaratalon eli

Stockman-

nin

perustaja on aikanaan saapunut

Suomeen juurikin Urjalan

Nuutajär-

ven lasitehtaalle

kirjanpitohommiin.

Kirja on rakenteellisesti toteutet-

tu niin, että aivan alkuun käydään lä-

pi kaupantekoa koskevat muutokset

koko maan tasolla, jonka jälkeen sy-

vennetään asiaa eritoten Urjalan

kohdalta. Joskin siitäkin osuudesta

aika iso osa passaa hyvin kuvaamaan

myös koko maan tarinaa, sillä pää-

piirteittäin kaupanteon lainalaisuu-

det maaseudulla seurasivat samaa

mallia ympäri valtakuntaa.

Vinkki kauppiaan pojalta

Aivan ensimmäistä kertaa idea kaup-

pakirjasta syntyi jo 2010, jolloin mies

oli saanut valmiiksi evakkoaiheisen

teoksen. Seonollut aihepiirinäuseam-

massakin kirjoitusurakassa hyvästä

syystä, sillä Pirhosen isä päätyi aika-

naan Urjalaan evakkona. Suurin osa

kotipitäjän eli Kuolemanjärven tuli-

joista asutettiin Turun seudulle, mut-

ta kun heila löytyi jo menomatkalta,

päättyi retkimiehenosalta joUrjalaan.

Ajatuksenkaupoistakertovaankir-

jaan heitti ensi kertaan ilmaan paikal-

lisen kauppiaan poika

Heikki Saha

.

– Olin vasta saanut yhden kirjan

valmiiksi, ja lisäksi minulta oli aikai-

semmin ilmestynyt nettisivu

koulu-

muistoja.fi

, johon olin kerännyt ur-

jalalaisten muistoja kouluajalta.

Heikki Saha esitti minulle, että kau-

poista voisi tehdä jonkinlaisen teok-

sen, kirjailija muistelee.

Yllättävän vähän

tutkittu aihe

Ajatus jäi itämään takaraivoon jo täs-

tä toritapaamisesta, mutta kirjaksi se

jalostui vasta seitsemän vuotta myö-

hemmin, sillä väliin ehti kaksikin eril-

listä kirjaprojektia. Lopullisen sinet-

tinsä tekeminen sai, kun kirjailijalle

myönnettiin

Suomen Tietokirjailijoi-

den

apuraha. Kyseisenyhdistyksen jä-

seneksi mies oli hyväksytty pari vuot-

ta aikaisemmin. Se Pirhoselle selvisi

heti alkuvaiheessa, että kovin paljoa

maaseutukaupoista ei ole kirjan kan-

siin aikaisemmin tallennettu.

– Pari aihetta käsitellyttä gradua

ja muuta opinnäytettä löysin, mutta

kattavampi kirja maaseutukaupois-

ta oli tehty 50-luvulla.

J

URI

N

ET

Seppo uppoutui maaseutukauppojen

Seppo Pirhonen jäi eläkkeelle leipätyöstään nelisen vuotta sitten, mutta työn tekemis-

tä se päätös ei suinkaan stopannut. Silloin jo useammankin kirjan maailmalle taiko-

nut ex-opettaja vaan sattui saamaan rutkasti lisää tunteja kirjoitustyöhönsä. Miehen

tuorein teos on nimeltään Meidänkin kylässä oli kauppa. Sen ideana on ollut koota

yhteen suomalaisten maaseutukauppojen tarinoita. Erityisen syvälle kaupanteon

historiaan sukelletaan Pirhosen kotikunnan eli Urjalan osalta. Kirjailija itse toteaa

teoksen olevan hatunnosto sinnikkäälle työnteolle. Se yllätti, kuinka vähän niin useaa

koskettavaa aihetta oli ehditty tutkia.

SEPPO PIRHONEN

ja hänen tuo-

rein kirjansa kuvattuna miehen

omakotitalon maisemissa Urjalas-

sa. Kirjan keskiosa käsittelee pää-

asiassa Urjalaa, mutta toisaalta

myös kyseinen osio on luettavissa

hyvänä esimerkkinä koko maata

koskeneesta kehityksestä. Sitä

paitsi maaseutukaupoista ei pa-

hemmin ole historiateoksia aiem-

min tehtykään. Edellisen kerran

maaseutukauppaa on kuvattu

50-luvulla.

PIRHOSEN MIELESTÄ

on aika selvä,

että 60-luvun kauppamääriin tuskin

enää koskaan päästään, ja sekin on

selvä, että kaupanteossa ison koko-

luokan marketit jylläävät. Urjalassakin

kauppojen määrä laskettiin aikanaan

kymmenissä, ja jokaisessa pienem-

mässäkin kylässä oli vähintään yksi

kauppa, useammissa neljäkin.

Pirhonen on opetustyön ja kirjallisen antinsa lisäksi ollut aikaisem-

min mukana myös politiikassa, hän ehti toimia useamman vuoden

myös valtuuston puheenjohtajana Urjalassa. Politiikan teonmies ker-

too tosin jättäneensä jo viime vuosituhannen lopulla.

– Olin 24-vuotias, kun nousin valtuustoon ja jäin pois 24 vuotta

myöhemmin. Tässä noudatin professori

RistoHarisalon

ohjetta, jon-

ka mukaan pois pitäisi jäädä silloin, kun joku jää vielä kaipaamaan,

hän hymyilee.

Poliitiikka jäi

viime vuosituhannella