Previous Page  7 / 36 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 7 / 36 Next Page
Page Background

TIISTAI 31. TAMMIKUUTA 2017

7

meneekään. Tosiasiassa minulla oli

koko ajan autotalissa toinen pullo,

josta ne todelliset huikat tuli otettua,

hän kertoo. Myöhemmin, jäätyään

kiinni piilopullottelusta jo pariin ot-

teeseen, saattoi se salaputeli tulla

mukaan myös sänkyyn.

– Sen huomasin, että muualta

vaimo kyllä katsoi, muttei tyynyn al-

ta. Lopultaminulla oli vaimonimen-

tyä nukkumaan kossupullo aina siel-

lä, josta sitten saatoin aamulla heti

korkata ensimmäisen huikan.

Ajatus raittiudesta

pelotti

Omassa tarinassaan Jukka pitää yh-

tenä avainkohtana vähän ennen lo-

pullista raitistumista tekemäänsä

mökkikeikkaa.

– Olin yksin reissussa, ja jo pal-

jon aikaisemmin päättänyt, että nyt

en ota pisaraakaan, koska minulla

oli paljon tekemistä. Kuinka olla-

kaan illalla hokasin kuitenkin oleva-

ni matkalla LinnainmaanAlkoon.

Ajaessani sieltä takaisin ajat-

telin, että tässä ei ole enää

mitään järkeä, Jukka

muistelee, joskin hän

myöntää, että aja-

tus totaalisesta

no l l a l i nj a s t a

tuntui alkuun

täysin mah-

dottomalta.

–Minusta

oli valtavan

pel ott avaa

edes miettiä

lopettamista.

Esimerkiksi

se, että pääsiäi-

senä mökille

päästessä olin

tottunut avaamaan

sen remonttioluen

tai ottamaan vaikkapa

häissä, sille oli kovin vai-

kea edes miettiä vaihtoehto-

ja. Niin mukavia asioita niihin

hetkiin liittyi, Jukka kertoo.

– Tuskin alkoholi muuten ongel-

ma olisikaan. Nousuhumala kun nyt

sattuu olemaan tunne, johon on niin

kovin helppo rakastua, mies kertaa.

Toisaalta nyt, 15 vuottamyöhemmin

kolikko on kääntynyt aivan päälael-

leen.

– Siinämissäminun oli aikanaan

vaikea edes miettiä elämää tyystin

ilman alkoholia, nyt minun on ää-

rimmäisen vaikeamiettiä, että ottai-

sin pisarankaan. Se tuntuu nyt mah-

dottomalta.

Ei pisaraakaan tarkoittaa

ei pisaraakaan

Jukan raittiuden ensimmäinen päi-

vä oli heinäkuun 10. päivä ja vuosi

2001. Sen jälkeen Jukka Sundstedt

ei ole nostanut huulilleen edes on-

nittelumaljaa, ei ainakaan alkoho-

lillista. Lopullista lopettamispäätös-

tä edelsi yhdeksän päivää kestänyt

ränni.

– Ja se ei kyllä tuntunut enää yh-

tään kivalta, hän muistelee. Jukka

huomauttaa, että ahkeran harjoitte-

lun kautta krapulat olivat jo muu-

tenkin aivan erilaisia kuin harvem-

min juomista harrastavilla. Yhden

päivän kovan päänsäryn sijaan alko-

holiin tottuneella ne kun ovat aivan

jotain toista.

– Levottomuus ja ruokahalutto-

muus ja vaikkamitämuuta. Sitäkään

ei ole yhtään ikävä.

Ryhmästä voimaa

lopulliseen päätökseen

Vaatturimestari korostaa, että yksin

hän ei juomisen lopettamisessa on-

nistunut. Ilman pisaraakaan Jukka

oli aiemminkin pidempiä pätkiä,

mutta kun kyse oli totaalisesta lopet-

tamisesta, tuli apu tarpeeseen.

– Olin pitänyt itsenäisesti muu-

taman kuukauden taukoja aikaisem-

minkin, mutta vasta ryhmän myötä

onnistuin oikeasti lopettamaan, hän

pohjustaa.

Jukalle ratkaisevan tuen antoi

Pispalassa kokoontuva alkoholistien

kehäryhmä. Kenties enemmän jul-

kisuudessa paistatelleet

AA-kerho

ja

Minnesota-hoito

ovat nekin Jukan

mukaan varmasti yhtä valideja me-

todeja, mutta hänen oma valintan-

sa sattui nyt vain osumaan kyseiseen

ryhmään.

Vertaistukiryhmästä Jukka oli

kuullut kaveriltaan, joka oli osallis-

tunut istuntoihin aikaisemmin.

– Hänen markkinapuheensa te-

hosi minuun – onneksi, Jukkamuis-

telee, vaikkakin myöntää, että en-

simmäisel-

lä kerrallamatka

k o -

koontu-

mispaikkana

toimineen kellarin alakertaan oli to-

della pitkä.

Vuoden sopimus

Jukka solmi itsensä kanssa sopimuk-

sen, jossa hän kätteli peilikuvansa

kanssa käyvänsä tapaamisissa yhden

vuoden ajan.

– Se tuntui hyvältä aikajaksolta,

sillä vuodessa mennään läpi pakos-

takin kaikki pääsiäiset, juhannukset,

häät sekämuut juhlat, joissa alkoho-

lia on totuttu käyttämään, Jukka ker-

too. Jukka kertoo, että ensimmäisen

vuoden aikana alkoholi oli kyllä tii-

viisti mielessä. Toisaaltamitään dra-

maattisen heikkoja hetkiä ei kohdal-

le osunut.

– Kai se johtuu siitä, että olen

luonteeltani aika itsepäinen, hän

kertoo. Kun se ensimmäinen vuosi

tuli täyteen, päätti yrittäjä vetää put-

keen vielä toisen. Se olikin jo astet-

ta helpompi.

– Kyllä ne kaikki oikeat viinaha-

lut loppuivat jo ensimmäisen vuo-

den aikana, enkä missään nimessä

enää vaihtaisi elämääni siihen van-

haan.

Joulupukkeilun jälkeenkin

ryhmään

Tukiryhmästä tuli Jukalle tärkeä

paikka, ja siellä hän kävi seuraavat

pari vuotta. Kaksi kertaa viikossa ko-

koontuneen ryhmän tapaamisia ei

montaa jäänyt väliin.

– Sanoisin, että kahden vuoden

aikana olin pois kolmesta tai neljäs-

tä istunnosta, hän kertoo. Kävipä

Jukka paikalla yhtenä jouluaattona-

kin, sen jälkeen kun oli ensin käväis-

syt lastenlapsellaan joulupukkihom-

missa. Eikä hän vieläkään osaa sa-

noa sitä maagista arvoa, jonka juu-

ri ryhmä antoi hänelle.

– Enkä usko, että sitä lääketie-

dekään osaa aukottomasti selit-

tää.

Päätöksen tekee

peilikuva

Vaikka ryhmästä olikin iso

apu, Jukka kuitenkin ko-

rostaa oman halun olevan

se kaiken ratkaisevin teki-

jä siinä, onnistuuko pro-

jekti nimeltä raittius vai ei.

Tätäkin asiaa mies on sel-

västi pohtinut aiemmin.

– Enpä usko, että kukaan

voi raitistuamotiivinaan esi-

merkiksi uskonto. Enkäminä

vastustamitään uskontoa, mut-

ta olen sitämieltä, että perimmäi-

sen syyn on aina löydyttävä peilis-

tä, hän toteaa.

– Siitä olen sataprosenttisen

varma, että toista ihmistä ei

toinen pysty saamaan rait-

tiiksi.

Mitä jäit

paitsi?

Jukka itse ei ole

luopunut alkoho-

lin jättämisen

myötä yhdestä-

kään juhlasta.

Yrittäjäjärjestön-

kin toiminnassa

aktiivisesti jo

vuosia toimineel-

le miehelle kun

riittää tietoisuus

omasta päätöksestä

ja siinä pysymisestä.

Se, että naapurituolissa

otetaan alkoa, ei haittaa

pätkääkään. Pikemminkin

tunne on monesti ainakin aivan

loppuillasta tyytyväisyys omasta

päätöksestä.

– Kyllä välillä loppuillasta sitä

touhua katsoessa tuntee lähinnä kii-

tollisuutta siitä, että itse ei enää tar-

vitse.

Ihana riippumattomuus

Parasta raittiudessa on Jukan mu-

kaan se yksinkertainen fakta, että

hän ei ole enää mistään riippuvai-

nen. Alkoholistin arjessa juovuksiin

pääsemistä tulee lopulta lähes kaik-

kea ajattelutoimintaa hallitseva asia.

– Se määrä, mitä alkoholisti lo-

pulta käyttää henkisestä kapasitee-

tistaan seuraavan ryypyn saamiseen,

on valtavan suuri, ja se on itse asias-

sa äärettömän kuormittavaa ja rank-

kaa. Siitä eroon pääseminen on ol-

lut mahtavaa, hän tuumaa ja koros-

taa vielä toistamiseen sitä, että yksi-

kin tämän lehtijutun perusteella

omaan ongelmaansa heräävä on hy-

vä saavutus. Ja lupaapa hän myös

auttaa halukkaita.

–Minuun voi kuka tahansa näis-

tä asioista kiinnostunut ottaa yhteyt-

tä vaikka täysin anonyymisti. Lu-

paan kuunnella ja auttaa mahdolli-

suuksien mukaan, hän takaa.

Faktalaatikkojen lähteet:

THL, TNS Gallupin kyselytutkimus,

EHYT ry,

Miesklinikka.com

.

Teksti ja kuvat:

VILLE KULMALA

Avominne päihdeklinikat Tre, Pispankatu 1–3

ALKOHOLI TYÖELÄMÄSSÄ

Suomessa menetetään vuosittain alkoholin ja

siihen liittyvien sairauksien takia kaksi miljoonaa

työpäivää.

2016 julkaistun tutkimuksen mukaan joka toisella suomalai-

sella on kokemusta ainakin yhdestä työkaverista, joka juo liikaa.

Erityisen paljon tällaisia kokemuksia on ollut johtajilla ja ylemmillä

toimihenkilöillä, joista 61 prosenttia on huomannut yhden tai useam-

man työkaverin juovan liikaa.

Työkaverin liiallista alkoholinkäyttöä on huomannut useammin

korkeammin koulutettu kuin työväestöön kuuluva.

Enemmistö suomalaisista uskoo, että alkoholinkulutuksen vähentä-

minen Suomessa lisäisi työtehoa (68 %) ja työelämän turvallisuutta

(59 %). Puolet myös arvelee, että lisätöitä syntyisi vähemmän.

Naiset suhtautuvat alkoholinkäyttöön kriittisemmin.

Naisista peräti 73 prosenttia uskoo kulutuksen

vähentymisen lisäävän työtehoa, miehistä

näin ajattelee 64 prosenttia.

Alkoholismi ei ole työkyvyttömyyden peruste,

mikäli se ei ole aiheuttanut

elimellisiä vikoja.

KIELTOLAKI

Alkoholin kuluttamista voidaan estää

kieltolailla. Suomessa tällainen laki on ollut

vuosina 1919–1932.

Kieltolaki on edelleen käytössä Afganistanissa,

Bangladeshissa, Bruneissa, Intian tietyissä osissa,

Iranissa, Kuwaitissa, Libyassa, Saudi Arabiassa,

Sudanissa, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Shar-

ja emiraattissa, Jemenissä ja Pakistanissa.

Iranissa rangaistus voi olla peräti kuoleman-

tuomio, mutta tuomio voidaan muuttaa

ruoskinnaksi, jos syyllinen

katuu.