Previous Page  6 / 36 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 6 / 36 Next Page
Page Background

TIISTAI 31. TAMMIKUUTA 2017

6

päätään työmaalle vai ei. Yrittäjän

vapauttahan oli sekin, että huonoi-

na päivinä asiakkaalle saattoi aina

sanoa puhelimessa olevansamuual-

la.

Asiat voi aina juoda

pahemmaksi

– Yksinyrittäjältä puuttuvat myös

työkaverit tai yhtiökumppanit, joi-

den kanssa esimerkiksi yrittäjyyteen

aina liittyviä riskejä tai muita talou-

dellisia stressitekijöitä voisi sanalli-

sesti avata. Pullo aukeaa paljon hel-

pommin.

Alkoholi on kuitenkin erittäin

huono mielialalääke. Yksittäistä

stressitilannetta tai murhetta huik-

ka voi hetkellisesti helpottaa, mut-

ta ratkaisuksi siitä ei ole. Yrityksen

liiketoimintaa alkoholilla ei paran-

neta, se on varma, Jukka toteaa.

– Yrittäjän kohdalla se tarkoittaa

monesti sitä, että sovitut hommat

hoidetaan, mutta kaikenlainen laa-

jempi kehitys jää kyllä tekemättä.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että ke-

nelläkään ei ole niin isoa ongelmaa,

ettei sitä juopottelemalla saisi vielä

suuremmaksi.

Viikonloppuna otettiin

reilummin

Arkipäivisin Jukka otti harvoin,

mutta viikonloput menivät loppu-

vuosina melko tehokkaasti lasisen

laulukirjan parissa. Jukka ei hillu-

nut pitkin kapakoita tai kyliä, vaan

juominen rajoittui aika lailla omiin

oloihin.

– Yleensä juomiseni alkoi per-

jantaina illasta siinä autotallissa

puuhatessa. Myöhemmin sama jat-

kui sitten lauantaisin ja vähän pääs-

tä myös sunnuntaisin. Niin ja lo-

ma-aikaan korkki aukesi käytän-

nössä joka päivä.

Mikään rettelöitsijä Jukka ei ole

ikinä ollut, ei selvänä muttei myös-

kään humalassa. Pikemminkin tie-

to siitä, että tiedossa oli mahdolli-

suus juopotteluun, teki hänestä yli-

korostetun mukavan ja hövelin.

– Sellainen hyvän tekeminen ja

kivanmiehen rooli oikein ylikoros-

tui ennen juomista. Kai se oli jon-

kinlaista pistepussin keräämistä,

jonka avulla sen myöhemmän juo-

misen sitten oikeutti. Sen sai sitten

mukavasti

ro-

mauttaa kerralla alas. Uuden viikon

alkaessa taas toivuttua oltiin niin

kovin kilttiä ja hyvää, ja sitä pussia

alettiin uudelleen täyttää.

Alkoholi opettaa

valehtelemaan

Kun kysyn Jukalta, missä vaiheessa

omasta alkoholin käytöstä pitäisi

huolestua, pysähtyy mies hetkeksi

miettimään.

– Kyllä minä sanon, että jokai-

nen sisimmässään tietää, onko

muutokseen tarvetta, joskin se kiel-

tämisen mahti on harvinaisen suu-

ri, Jukka aloittaa. Hänen mukaansa

alkoholistista kehittyy juomiseen

liittyvissä asioissa mestarivalehteli-

ja. Jopa niin hyvä, että ongelman

osaa kätkeä myös itseltään. Myös

oman juomisen vähättely kuuluu

asiaan.

– Alkoholistin on helppo oi-

keuttaa oma juomisensa, koska ai-

nahan löytyy se kaveri, joka muka

juo enemmän ja johon verrattuna

se oma juominen ei olekaan mi-

tään. Se kaikki on tietysti täyttä

roskaa, Jukka toteaa. Hän muistut-

taa, että käyttömäärät lisääntyvät

automaattisesti käyttökertojen li-

sääntymisen myötä.

– Kyllähän lehdissä näkyy näitä

uutisia, missä joku on puhaltanut

3–4 promillea ratista. Normaali-ih-

miselle sellainen määrä alkoholia-

han olisi tappava, hän huomauttaa.

Piilopullo jopa sänkyyn

Toinen perinteinen alkoholismin

varoitusmerkki on se, että juomisen

todellisia määriä alkaa piilotella lä-

hipiiriltä. Jukallakin oli aikanaan ne

piilopullonsa.

–Minulla saattoi olla viikonlop-

puna olohuoneessa pullo, jonka

myötä pystyin ikään kuin

näyttämään, kuin-

ka vähän tätä

JUKKA KERTOO

alkoholin käytön lopettami-

sen olleen hänen elämänsä paras päätös.

Toisaalta sen mies myöntää, että alkuvai-

heessa elämä ilman alkoholirutiineja tuntui

hyvinkin pelottavalta. Tämä edelleen miehen

mukaan korostaa alkoholin ihmeellisyyttä. –

Aivojen mielihyväkeskus oppii juojan aivois-

sa huutamaan aina ottamaan lisää, jos sii-

hen on tottunut. Sen sijaan sitten, kun se hi-

mo loppuu, koko ajatus tuntuu vieraalta.

Kenelläkään ei

ole niin isoa ongel-

maa, ettei sitä juo-

pottelemalla saisi

vielä suuremmaksi.

Miksi häpeäisin?

– Minä en näe taustassani mitään

hävettävää. Pikemminkin olen ylpeä,

että olen pystynyt lopettamaan,

aloittaa Jukka Sundstedt. Ja vaikka

hän on sinut oman kostean histo-

riansa kanssa, hän näkee alkoholis-

ta ja alkoholittomuudesta puhumi-

sen edelleen olevan aikamoinen ta-

bu.

– Harva alkoholisti kertoo ongel-

mastaan. Oman tarinani halusin ker-

toa julkisesti juuri siitä syystä, että

alkoholiongelmaa pidetään piilossa

ja vähätellään, Sundstedt painottaa.

Hän alleviivaa heti alkuun, että hän

itse pitää alkoholismia sairautena,

vieläpä hyvin petollisena sellaisena.

– Alkoholismi on salakavala tau-

ti, johon sairastutaan pikkuhiljaa

usein sitä edes huomaamatta. Sieto-

kyky kasvaa, ja annosmäärät lisään-

tyvät vähitellen, hän toteaa. Jukan

mielestä juuri asian piilottelu on pa-

hinta. Sairautta kun pitää hoitaa, ei

piilotella.

– Syöpään tai muuhun sairauteen

kyllä haetaan apua, joten miksei sit-

ten tähän, Sundstedt korostaa.

– Ja jos tästä jutusta on yhdelle-

kin ihmiselle hyötyä, niin olen to-

della onnellinen ja mielissäni.

On tai off –

välimaastoja ei ole

Sundstedtin oma näkemys on, että

alkoholismin selättämiseen on tasan

yksi keino, korkin pistäminen pysy-

västi kiinni. Käytön vähentäminen

ei yksinkertaisesti ole alkoholistille

mahdollista. Sundstedt tietää mistä

puhuu, sillä hän on toiminut raitis-

tumisensa jälkeen tukihenkilönä

kymmenille henkilöille. Osa on py-

synyt kuivilla, osa ei.

– Kukaan tuntemani kohtuukäyt-

töä kokeillut alkoholisti ei ole siinä

onnistunut, kun taas kokonaan lo-

pettaneita onnistujia tiedän useita-

kin.

Ei kertalaakista

Sundstedtin suhde alkoholiin alkoi

suomalaisittain hyvin perinteisellä

tavalla ja tavallisessa iässä. Ensim-

mäiset maistiaiset mies otti kaveri-

porukassa noin 15–16-vuotiaana tei-

nikloppina. Varmaa muistikuvaa

miehellä ei ole, mutta hän otaksuu

juoman olleen olutta. Toisin kuin

vanhoissa valistuselokuvissa, joissa

se yksi ryyppykin tekee sivistynees-

tä gentlemannista välittömästi tak-

kutukkaisenTurmiolanTommin, to-

sielämä ei toimi aivan niin. Jukka ar-

velee, että hänen kohdallaan kehit-

tyminen alkoholistiksi kesti noin 20

vuotta.

– Se oli verkkainen prosessi. Eh-

kä noin 35-vuotiaana aloin kiinnit-

tää ensimmäistä kertaa huomiota

käyttömäärieni lisääntymiseen.

Yrittäjyys ja alkoho-

lismi ovat vaikea

yhdistelmä

Vaikka juomamäärät

kasvoivat koko

ajan, Jukka piti

esimerkiksi töis-

tään aina huo-

len, joskin

loppuvuosina

se krapulai-

nen maa-

nantai oli

enemmän-

kin sääntö

kuin poikke-

us. Asiasta

kertoessaan

Jukka huo-

mauttaa, että

alkoholismin ja

yrittäjyyden suh-

de saattaa olla huo-

no yhdistelmä.

– Yrittäjällä kun ei

ole esimiestä, joka kiin-

nittäisi huomiota krapuloi-

hin, Jukka toteaa ja huomaut-

taa, ettei kukaan itse asiassa edes

kontrolloi sitä, saapuuko yrittäjä yli-

... jatkoa edelliseltä sivulta

SUURKULUTTAJA VAI

ALKOHOLISTI?

Alkoholin suurkuluttajat ovat riskiryhmässä alkoholis-

min suhteen. Suurkulutus on elämäntapa, jota ei voida

vielä luokitella alkoholismiksi eli toisin sanoen varsinaista riip-

puvuutta ei ole vielä kehittynyt.

Suurkuluttajaksi katsotaan henkilöt, jotka juovat säännöllisesti alkoholia

yli riskirajan. Miehillä raja on 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa.

Yksi annos alkoholia on esimerkiksi yksi pieni pullo (0,33 l) keskiolutta tai

siideriä, yksi lasi (12 cl) kevyttä viiniä tai paukku (4 cl) 40 % viinaa.

Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus on sairaus, johon sairastunut tuntee

pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Suomalaisista noin 1–2 prosenttia

on alkoholisteja.

Koska juomista on mahdotonta kontrolloida, alkoholisti kärsii sekä fyysisestä

että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista.

Alkoholismi on periytyvää. Toiset ovat synnynnäisesti alttiimpia

alkoholisoitumaan elinympäristöstä riippumatta kuin toiset.

Alkoholismi voidaan jakaa kahteen tyyppiin: eli kausittaiseen (tyyppi I)

ja jatkuvaan ryypiskelyyn (tyyppi II).

Näistä ensin mainitussa alkoholismista kärsivien alkoholistien elämässä

vaihtelevat kohtuuttoman alkoholinkäytön ja täysraittiuden tai vähäisen

alkoholinkäytön jaksot. Tähän ryhmään, tuurijuoppoihin, kuuluu

noin 80 prosenttia alkoholisteista.

Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena

ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I

alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen

voi tapahtua hitaasti useiden

vuosien kuluessa.